keskiviikko 9. elokuuta 2017

Victoria Aveyard - Kuninkaan kahleet

Victoria Aveyardin Hopea-sarjan hengästyttävässä kolmannessa osassa liittolaiset punnitaan ja mahtavat armeijat kohtaavat toisensa. Mutta kuka johtaa uusveristen ja kapinallisten armeijan taisteluun, kun salamatyttö Mare Barrow on kadottanut kipinänsä ja viruu tyrmässä sadistisen kuningas Mavenin vankina? Olivatko kaikki hänen ja muiden uusveristen tekemät uhraukset turhia? Maven vaalii kuolleen äitinsä, julman kuningatar Elaran perintöä ja hallitsee valtakuntaansa ja vankiaan häikäilemättömästi.
Maren ystäviensä kanssa yhdistämä ja kouluttama uusveristen ja punaisten kapinallisten armeija jatkaa järjestäytymistä ja kasvaa entisestään. He valmistautuvat vääjäämättä edessä olevaan sotaan tietäen, että varjoissa piileskelyn aika on lopullisesti ohitse. Prinssi Cal, Maren rakastettu ja punaisten hopeaverinen liittolainen on päättänyt, ettei mikään estä häntä vapauttamasta salamatyttöä pahan veljensä kynsistä.

__________________________________________________________________________________


Sain vihdoinkin käsiini hartaasti odottamani Hopea-sarjan kolmannen osan ja kirjan 612 sivua olivatkin toimintaa täynnä. Tämä sarja paranee paranemistaan, hahmot kehittyvät ja juoni kiertyy tiukemmanksi vyyhdiksi. On aina hyvä merkki kun lukemista on vaikea keskeyttää ja tämän kirjan kanssa niin kävi aika usein.

Kuninkaan kahleet keskittyy eniten kuningas Mavenin ja vankina olevan Maren melko uniikkiin suhteeseen, jos niin voi sanoa. Tämä suhde on mielestäni kirjan parasta antia ja tuo kaivattua vaihtelua kapinallisten ja valtakunnan sotasuunnitelmien keskelle. Maven on ehdottomasti yksi lempihahmoistani huojuessaan "valon ja pimeyden" välillä, mikä tekee hänen hahmostaan erityisen mielenkiintoisen. Ja uskon että Mavenin hahmo tulee tästä vielä paranemaan.

Aveyard onnistuu hienosti kuvaamaan Maren ahdingon vankeuden aikana ja siihen lukijan on helppo samaistua. Mare ei ole lempihahmoni, mutta hänen hahmonsa kehittyy parempaan suuntaan.
Muutamia uusiakin hahmoja liittyy mukaan, näistä ehdottomasti kiehtovin on Järviseudun prinsessa Iris. Jään odottamaan nouseeko hänen hahmonsa keskeiseen asemaan tulevassa osassa. Yllätyn jos niin ei käy, se olisi lupaavan hahmon hukkaan heittämistä. 
Myös aikaisemmista osista tuttu Evangeline Samos, Mavenin tuleva kuningatar muuttuu melko tylsästä ja pakollisesta "pahishahmosta" huomattavasti mielenkiintoisemmaksi parin yllättävän päätöksen myötä. Alan epäillä että Evangeline tulee yllättämään myös seuraavassa osassa, hän alkaa selvästi kyllästyä pelinappulana olemiseen.. 

Kokonaisuutena Kuninkaan kahleet on mielestäni tähän mennessä koko sarjan paras osa. Olen tyytyväinen siihen että juoni on onnistuttu pitämään yllätyksellisenä, eikä kirjassa ollut liikaa tylsiä tai liian pitkäksi venytettyjä kohtia. Suosittelen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti