lauantai 24. joulukuuta 2016

takaisin luomuksi osa 2.

23. kesäkuuta tein postauksen aikomuksestani siirtyä takaisin luonnonmukaiseen hiusväriini, eli blondiin. Olin miettinyt asiaa jo pidempään, kun parin viikon välein
 pomppaava juurikasvu aiheutti jatkuvaa stressiä sekä päänahan kärttyily värjäyksen jälkeen. 
Käydän mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita hiusten hoitoon, mutta silti länttäsin värjäävää myrkkyä joka kuukausi päähäni. Keväällä sitten tein 
päätöksen että nyt loppuu myrkyillä läträäminen, juurikasvu ja stressi. Tervetuloa takaisin luomu. 

Projekti alkoi kampaamossa, jossa minulle laitettiin reippaasti ohuita raitoja. 
Tässä kuva lopputuloksesta:

Kesäkuussa minulla oli jo noin pari senttiä juurikasvua. Sitten alkoi kärsivällinen kasvatus..

_________________________________________________________________________

10.12 päätin lähteä kauniiseen ulkoilmaan testaamaan uutta jalustaa ja kotona kuvia selatessani  tajusin miten voimakas väriero tyven ja latvan välillä oli. 
Sisällä valaistus on paljon lämpimämpi ja eroa siksi vaikeampi havaita.




Tämän jälkeen oli selvää että latvoja pitää vaalentaa, eihän tällä tukalla kehtaa ulkona liikkua muutoin kuin pimeällä. 
Niinpä varasin uuden ajan kampaajalle 19.12 ja 3 tuntia myöhemmin operaatio oli valmis. 
Pehva puutui ja foliota kului varmaan metritolkulla mutta se kannatti. 
                                                                              


Latvoihin jäi hieman keltaisuutta, mutta se olikin odotettavissa. Kasvattamisen jatkaminen on nyt helpompaa, kun väri on yhtenäisempi.
 Puolessa vuodessa tapahtunut muutos on ollut huima ja pahimman yli on jo selvitty. Kesään mennessä minulla pitäisi 
olla jo oma hiusväri lähestulkoon kaikkialla. Seuraava projekti on tukan kasvattaminen pidemmäksi, lisää kärsivällistä odottelua tiedossa siis.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

J.R Ward - Viskin ruhtinaat

"Etelässä, auringonpaahtamassa Kentuckyssa pitää valtaa upporikas viskillä vaurastunut suku, jonka elämässä salaisuudet, petokset ja skandaalit ovat arkipäivää.

Sukupolvien ajan Bradfordin perhe on ollut maailman bourbonpääkaupungin itseoikeutettu viskin tislauksen kuningas. Heidän vaurautensa on tuonut tullessaan arvovaltaa ja etuoikeuksia, ja perheen tiluksilla Easterlyssä kohtaavat kaksi hyvin erilaista maailmaa. Yläkerrassa asuu ylimystö, joka katsoo vaurautensa olevan seurausta sukupolvia jatkuneesta hyvästä onnesta. Alakerrassa henkilökunta raataa yötä päivää pitääkseen yläkerran kulissit tahrattomina.

Kun Bradfordin suvun säälimättömän ja piinkovan patriarkan synkät salaisuudet alkavat paljastua perheelle yksi toisensa jälkeen, Easterly asukkaineen ajautuu muutoksen pyörteisiin, joista selviävät ehjin nahoin vain kaikkien ovelimmat."


________________________________________________________________________________

Täytyy myöntää että lukaisin kyseisen kirjan jo pari viikkoa sitten. J.R Ward on minulle kirjailijana hyvin tuttu sarjoista Mustan tikarin veljeskunta ja Langenneet enkelit. Pidin kovasti kyseisistä sarjoista ja odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti kirja oli pienoinen pettymys.

Tämä uusin kirjasarja tosin perustuu aikaisemmista kirjoista poiketen tosimaailmaan, eikä fantasiaa ole luvassa. 
Peukku fantasiasta irtautumiselle, mutta homma vaan ei toimi.

Wardin kerronta on hänelle tyypillistä suoraa toimintaa, miljöö on huolella rakennettu ja yksityiskohtien kuvailuun panostettu yhtä lailla kuin aikaisemmassa tuotannossa. Kirjan ehdottoman parasta antia on kunnon juonittelu joka ei laannu edes loppumetreillä. Muutama ennalta arvattava juonenkäänne tosin mahtui mukaan, 
mutta annettakoon ne anteeksi.

Koska olen lukenut paljon Wardin aikaisempaa tuotantoa, en voi olla vertaamatta kirjoja keskenään. Ward on luonut jo pelkästään Mustan tikarin veljeskuntaan valtavan määrän hahmoja, joiden persoona ja luonne ovat tarkkaan harkittuja. Uusi kirjasarja kaipaa kipeästi tuoreita päähenkilöitä, mutta valitettavasti niin ei käy. Hahmot ovat lähinnä muunnelmia aikaisempien kirjojen hahmoista, ilman vetävää juonta tämän kirjan lukeminen olisi tyssännyt alkuunsa.

Erinomainen juoni, lupaava miljöö mutta valitettavan heikot päähenkilöt tekevät Viskin ruhtinaista keskivertoon kuuluvan kirjan, joka tuntuu vähän liikaa kirjailijan hudilta tai irtiotolta siitä "normaalista" aihepiiristä eli fantasiasta.  

lauantai 3. joulukuuta 2016

Vettä ja väriä paperille

Tänä vuonna minulla oli tavoite. Nimittäin maalata omat joulukortit, edes yksi kappale.

Syksyn alussa ilmoittauduin kahdelle Helsingin aikuisopiston kurssille, toinen käsitteli piirtämistä ja toinen vesivärimaalausta. Täytyy myöntää että taiteen opinnoistani huolimatta
en ole koskaan tajunnut vesivärien käytön salaisuutta. Olen ollut enemmän piirtelijä kuin maalari.
Marraskuussa sitten viikonlopun kestävä kurssi alkoi ja vuosien tauon jälkeen koskin taas vesiväreihin. Parissa päivässä ei todellakaan maalariksi tulla, mutta se kurssi antoi kipinän.
Sellaista pakahduttavaa tarvetta oppia en ole aikoihin kokenut. Onneksi myös internetin ihmeellinen maailma on tutoriaaleja pullollaan, niinpä vietin seuraavat päivät Youtubessa ihmisten maalaamista katsellen. Niistä olen saanut erinomaisia vinkkejä sekä erilaisia tyylejä kokeiltavaksi.

En tiedä kuinka kauan kipinä pysyy hengissä, mutta toivon mukaan vielä pitkään. Huomaan kaivanneeni luovaa työskentelyä, joskin pitäisi oppia vielä sietämään virheitä ja lopettaa hosuminen.

Ehkä kesään mennessä minulla olisi jo parikin maalausta seinälle laitettavaksi..