tiistai 6. syyskuuta 2016

Punainen kuningatar - Victoria Aveyard

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.


Punainen Kuningatar on ehdottomasti tämän kuukauden yllättävin kirja. 

Ensimmäiset 30 sivua olivat melko hätäisesti kirjoitettu. En oikein jaksanut uskoa että kirjan loput sivut olisivat yhtään sen parempia.
Mutta olin väärässä.

Punainen Kuningatar on kokonaisuutena hyvin vauhdikas kirja, jossa kieroutuneet juonenkäänteet seuraavat toistaan. Miinusta siitä että miljöö muistuttaa hieman liikaa Näkäpeliä, ainakin tässä ensimmäisessä osassa. Kirja on myös suunnattu nuorille ja muutamissa kohdissa se paistaakin läpi melko vahvasti.

Mare Barrow on päähenkilönä mielenkiintoinen mutta vielä keskeneräinen. Hahmo kaipaa syvyyttä, vaikka pidänkin Maren kipakasta luonteesta.
Tietysti prinsessalla pitää olla myös prinssi, tähän kirjaan on niitä ängetty kaksin kappalein. Prinssit Cal ja Maven jäävät luonteensa osalta hieman hämärän peittoon. Lupaavia hahmoja, joiden kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Plussaa annan siitä ettei kirjailija sortunut liikaa perinteiseen hyvis/pahis- asetteluun.

Kirjan romanttinen puoli jää hyvin vajavaiseksi, eikö ota tuulta alleen edes viimeisillä sivuilla. Uskon kuitenkin että se tuodaan uudelleen pinnalle seuraavassa osassa, toivottavasti hieman suuremmalla intohimolla. Ensimmäinen yritys jäi hieman ontuvaksi ja sekavaksi.

Kokenut lukija ahmaisee sivut parissa päivässä, sen verran helppolukuista teksti on. Pienistä puutteistaan huolimatta Punainen Kuningatar on erittäin vahva ensiteos nuorelta kirjailijalta.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Lumottu - Deborah Harkness

Lumottu ilahdutti minua jo ennen kuin olin ehtinyt lukea yhtäkään sivua. Kirjastossa minua nimittäin odotti paksu kirja.
Ohuissa kirjoissa kun on se ongelma että avaat ensimmäisen sivun ja sitten ollaankin jo viimeisellä sivulla. Inhottavaa.

Lumottu on teos joka sekoittaa ihanasti nykypäivää, historiaa ja tiedettä. Historialliset osuudet ovat tämän kirjan parasta antia ja juoni on yksinkertaisesti koukuttava. Noidat, vampyyrit ja demonit on sujautettu uskottavasti 2000-luvulle.
Hieman tahmean alun jälkeen juoni kiihtyy ja uusi sivu on aivan pakko kääntää.

Deborah on onnistunut luomaan vahvat päähenkilöt, joiden luonne ja karisma välittyy hienosti kirjan sivuilta. Tosin vampyyrit muistuttavat hieman Twilight-saagan hahmoja, siitä pieni miinus.
Demonit jäivät myös hieman taka-alalle noitien ja vampyyrien keskellä. 

Lumottu sortuu hetkittäin hyvin klassiseen eri rotujen kiellettyyn rakkaustarinaan, kliseet pysyvät kuitenkin melko hyvin kurissa. Romantiikka kaappaa oman osuutensa kirjan sivuista.

Kokonaisuutena Lumottu on erittäin vahva fantasian, historian, tieteen ja nykypäivän sekoitus. Nautin kirjan lukemisesta ja voin ilolla suositella kirjaa kaikille fantasian ystäville. Harmikseni sain huomata että kirjan jatko-osia ei suomenneta kirjan heikon menestyksen vuoksi. Tämä on mielestäni todella suuri harmi, olisin erittäin mielelläni lukenut jatko-osat. Pahoin pelkään että tieteellinen sanasto ei minun kielitaidollani aukene niin hyvin kuin toivoisin.

Nähtäväksi jää yritänkö lukea kirjan jatko-osat englanniksi.