Maestraa kuvaillaan eroottiseksi trilleriksi ja sitähän se todella onkin. Minusta ei tullut kyseisen kirjan fania mutta vaihtelu oli ihan virkistävää.
Trilogian ensimmäisen osan juoni lähtee hieman laiskasti käyntiin, tosin loppua kohden juostaakin sitten jo melko lujaa.
Päähenkilö Judith Rasleigh on, no, hieman erikoisempi tapaus. Kauniisti ilmaistuna. En kokenut että voisin samaistua päähenkilöön juurikaan, ehkä hyvä niin. Judith jäi minulle hieman mysteeriksi, vaikka hahmona olikin vahva. Jotenkin taideala sopii miljöönä tähän kirjaan erinomaisesti. Se on viaton näyttämö juonittelulle.
Seksiä kirjasta löytyy riittävästi, kohtaukset ovat hyvin tarkasti kuvailtuja eikä lempeys tosiaakaan kuulu kuvioon. Sivuilla vilisee jatkuvasti sanat pillu ja vittu, mikä käy pidemmän päälle aika ärsyttäväksi. Päähenkilö selvästikin nauttii seksistä, se tulee lukijalle selväksi.
Seksin lisäksi toinen vallitseva aihe oli tietysti väkivalta ja tappaminen. Hilton kirjoittaa kohtaukset kylmän tarkasti, yhtään kaunistelematta. Judith suorittaa ovelaa ja kieroutunutta suunnitelmaansa sotilaallisen tarkasti. Hän ottaa sen mitä haluaa ja tielle asettuvat miehet jäävät väistämättä jalkoihin. Pakkohan sitä on vähän ihailla.
Kokonaisuutena kirja on viihdyttävä teos, joka kyllä pitää otteessaan loppuun asti. Saatan jopa lukea seuraavat osat, ihan vain nähdäkseni mitä Judith seuraavaksi keksii tavoitella.
