Viime talvena alkoi päässä kyteä omituinen ajatus. Jospa hankkisin oman hiusvärin takaisin? Tuon inhottavan pikku ilmestyksen, joka alkaa kurkkia päänahasta kolme viikkoa värjäyksen jälkeen.
Laitoin ensimmäisen hiusvärin päähäni seitsemännellä luokalla ja sen jälkeen paluuta ei ollut. Ennen kuin nyt.
Syitä tähän hulluun ajatukseen oli muutama. Ensinnäkin olin kyllästynyt jatkuvaan juurikasvuun ja stressiin jonka se aiheutti. Toiseksi kotivärjäys on ärsyttävää ja niitä paljaita laikkuja jää aina jonnekin. Kolmanneksi olin huomannut päänahkani herkistyneen, päätä kutittaa jatkuvasti ja iho tuntui ärtyneeltä. Hiusvärithän ovat melkoisia kemikaalipommeja, joten ei ihme jos keho alkaa laittamaan hanttiin.
Niinpä sitten viisi kuukautta myöhemmin eräänä ihanan sateisena päivänä marssin kampaamoon ja prosessi aloitettiin. Emme lähteneet vaalentamaan koko tukkaa, koska se tukalle äärimmäisen rasittavaa ja halusin pitää reuhkan kunnossa. Niinpä päällitukkaan vedettiin raidat ja niiden avulla väri kasvatetaan pois.
Kauhun sekaisin tuntein odotan operaation valmistumista. Miltähän se vaaleanruskeanharmaa tukka näyttää näin pitkän ajan jälkeen? Tumman värin vieressä se ei tosiaankaan näytä viehättävältä...
Kesällä on myös kiva leikkiä vähän kynsien kanssa. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin kynsisabluunan, jonka avulla kynsiin saa hauskoja kuvioita. Pallerot tein ihan tulitikulla. :D
